Eilen koin iloa pukiessani housuja ja huomasin myös muita muutoksia itsessäni!
Lähdettiin illalla Amarilloon syömään. Puin päälleni ja kappas vaan vyö meni ihan itsekseen yhden reijän kireämmälle, kuin ennen ja housut tuntu lököttävän persuuksista. Ai että mulla oli laiha ja kaunis olo! Amarillossa otin kanaa ja uuniperunaa tavallisen hampparin sijasta, mutta huuhtelin annoksen kyllä alas kahdella isolla oluella.
Huomasin tällä viikolla itsessäni myös muita muutoksia. Olen aivan todella paljon positiivisempi ja juttu luistaa hyvin. Ei enää tee mieli vaan jäädä kotiin mököttämään yksinään karkkipussi kainalossa ja vältellä muita ihmisiä. Positiivisuuden olen huomannut myös töissä, työkin maistuu taas!
Kaikki nämä muutokset ovat selkeästi liikunnan ansioita. Olen löytämässä sen kadotetun liikunnan ilon takaisin!
Ruokavaliossa minulla riittää vielä rutkasti parannettavaa. Napsin töissä konvehteja edelleen vaikka joka aamu ja ilta lupaan itselleni, etten niihin koske. Kotona syön sitä mitä löytyy, eli yleensä vaan leipää. Aamupaloilla on pysynyt ruodussa, eli oon syönyt joko puuroa raejuustolla tai rahkaa marjoilla ja mehukeitolla. Tää asia pitäis nyt siis saada seuraavaksi kuntoon. Pitäis mennä kauppaan ja ostaa terveellistä ruokaa ja jaksaa vaan tehdä sitä hemmetin sapuskaa vaikka kello olisikin ilta 8, kun tulen kotiin. Aina pitäis tehdä seuraavalle päivälle vamiiksi ruokaa ja muutaman kerran viikossa isompaa satsia pakkaseen.
Mä nyt yritän keskittyä tähän liikunnan tuomaa hyvään oloon, enkä ihan kamalasti stressata ruuasta. Kaikki aikanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti