Klo: 5.50 eilen illalla lipaston päälle jättämäni herätyskello pärähtää soimaan. Jätin sen sinne jotta en vain painasi torkkua, pakko nousta. Ärsyttää, uni olis vielä maittanu. Vessareissu, vaatteet päälle, koira hihnaan ja menoks.
Ulkona vituttaa. Eikös se niin ollut, että kun tekee jotain asiaa 21 päivää niin siitä tulee tapa? Jostain syystä tämä ajatus mielessäni muovautuu niin, että kun 21 päivää käyn koiran kanssa tunnin aamulenkin tyhjällä vatsalla, niin sitten ei tarvii enää käydä... Saamattomuus ja laiskuus. Se on palkka hervottomasta mässäilystä ja lihomisesta.
Pitää ajatella omaa terveyttä, koiraa ja laihtumista. Tätähän tehdään tästä lähtien 5x viikossa. Pelottaa jo valmiiksi milloin painankin torkkua ja jään nukkumaan.
Pelotti myös lähteä töihin konvehtien, keksien ja pullien maailmaan. Kuka laittaa alkoholistin töihin baariin?
Lenkin päätteeksi mieli onkin hyvä ja reipas. Sekin vähän ärsyttää, että kun tietää siitä tulevan hyvän olon, niin miksi olen aina vaan jäänyt sinne punkan pohjalle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti