Tänä aamuna lenkille lähtö ei enää ärsyttäny. Väsytti, mutta ei ärsyttäny. Enemmänkin oli sellanen olo, että tää nyt vaan pitää hoitaa ja turha siitä on kitistä. Ehkä mä jossain vaiheessa pääsisin sellaiseen tunteeseen, et aamulenkille lähtö on hauskaa. Tuskin tulee tapahtumaan, kun kelit tästä vaan viilenee. Tänäänkin ois pitäny joku pipo tai panta vetästä korville. Mun korvat tulee tosi helposti kipeeks, jos tulee kylmästi tai on kylmä.
Kaikille on varmasti tuttu fiilis, ettei jaksa, huvita, kiinnosta? Minulle ainakin on ja nyt kärsin niistä seurauksista. Ennakkokäsitys siitä, että lihavat on laiskoja pitää aivan täysin paikkaansa meikäläisen kohdalla. Saamattomuus. Oon mielummin vaan käpertyny Netflixin kanssa sohvalle ja täyttäny olkkarin pöydän herkuilla. Olen laiminlyönyt itseäni, työtäni, koiraani, hevostani, kotia ja avokkia. Mikään muu ei ole kiinnostanut, kuin tyydyttää himoja ruokaan. Oonko mä saanu siitä jotain tyydytystä? Tyydytystä ja hyvää mieltä mässäilystä, jota kuitenkin kadun 2 sekutia sen jälkeen, kun olen imenyt itteeni kilon karkkia, keksejä, herkkuvoileipiä, suklaata...
Olisin voinut laittaa aikaa kaupassa käyntiin, mitä se vie 30min? Olisin voinut käyttää aikaa ruuanlaittoon, perustelin tätäkin itselleni vaan sillä, että ei ole aikaa ja ruuanlaitto on tylsää. Olisin voinut käydä työaikana kaupassa hakemassa järkevää syömistä, mutta käveleminen 200m päähän kauppaan oli ylivoimaista ja eihän minun tarvitse syödä kunnon ruokaa, kun voin syödä suklaata ja juoda kahvia.
Aamuisin väsytti niin kamalasti, ettei todellakaan voinut kuvitella nousevansa koiran kanssa aamulenkille tai salille hyvissä ajoin, vaikka kellokin oli soimassa. Koirani kärsi sitten näistä 15min pikalenkeistä, kuten minunkin kuntoni. Iltaisinkin keksin hyviä tekosyitä vältellä liikuntaa, vettä sataa, tuulee, on liikaa pakkasta, on liian kova nälkä, täydellä vatsalla ei voi liikkua... Huoh! Hevoseni liikutukseen käyntin samoja tekosyitä.
Kotona en saanut tehtyä remonttia, koska sekin vaan on niin tylsää ja tulee sotkua. Edelleenkin kämppä keskeneräinen. En ole siivonnut, koska ah miten ihana se sohva onkaan. Ei ole huvittanut harrastaa seksiä, koska aina vaan väsyttää... En ole mennyt tapaamaan ystäviäni, koska en vaan jaksa lähteä herkkupatojen äärestä mihinkään. En myöskään oile kehdannut lähteä ihmisten ilmoille, koska kaikki näkevät miten lihava minusta on tullut.
Ruoka on hallinnut elämääni aivan liikaa. Se on tehnyt minusta saamattoman lahnan. Menevästä iloisesta tyypistä on tullut kyyninen sohvaperuna.
Onneksi suunta on nyt toinen ja vajaan kahden viikon jälkeen tunnen itseni jo paljon energisemmäksi. Suunnittelen asioita ja tekeminenkään ei tunnu ahdistavalta asialta.
Kuulisin mielelläni sivuille eksyvinkien kokemuksia saamattomuudesta ja ruuan hallitsemasta elämästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti