Terveys. "Terveys voidaan määritellä negatiivisesti ruumiillisten ja henkisten sairauksien poissaolona tai positiivisesti hyvänä ruumiin ja hengen tilana, jota kuvaa parhaiten sana hyvinvointi. Terveys on kuitenkin laaja käsite, jonka määritelmää on vaikea esittää. Maailman terveysjärjestön määritelmän mukaan ”terveys on täydellinen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila eikä vain sairauden puutetta”." Wikipedia, 20.9.2013.
Terveys on suurin syys miksi haluan muuttaa elämäni suuntaa. Vanhoilla elämäntavoilla voin huonosti, sekä henkisesti, että fyysisesti. Minulle on alkanut jo tulemaan vaivoja painostani, ratsastaessa ja lenkkeillessä oikean jalkani polvi ja nilkka kipeytyvät. Tämä nyt on vielä pientä verrattuna siihen mitä epäterveelliset tavat muuten aiheuttavat. En todellakaan halua sairastua diapeettekseen, saada veritulppaa tai mitään muitakaan sydän-ja verisuonitauteja.
Mielenterveys on sitten sitä henkistä puolta. Kroppa ja mieli on yhtä, kun kroppa voi hyvin on mielikin parempi. Yritäppäs käydä heittämässä tunnin lenkki niin, että mielessä on vain negatiivisia asioita, ei varmasti onnistu. Itse olen saanut kokea sen miltä tuntuu, kun mielenterveys järkkyy. Se on todella pelottavaa. Ensimmäisen paniikkikohtauksen sain 2008-2009 talvella. Katselin kotonani televisioita, kun yhtäkkiä mieleni alkoi täyttyä todella synkistä ajatuksista. Minua alkoi pelottaa, että tulen hulluksi, luulin tekeväni itselleni tai joillekkin muille pahaa tai kuolevani. Tämä kaikki tuntui todella todelliselta. Lietsoin itseäni vain ajatuksillani kovempaan paniikkiin. Minua oksetti ja pyörytti. Toistelin vaan itselleni, että täytyy rauhoittua. Laitoin telkkariin lastenohjelman pyörimään, jotta ajattelisin jotain muuta. Kohtaus meni ohi. Sain kohtauksia vielä lisää monena viikkona ja päivänä peräkkäin. Välillä jouduin poistumaan kassajonosta tai luokasta, kun kohtaus iski.
Hakeuduin koulumme psykologille ja kerroin siellä hänelle tapahtuneista vollottaen. Tuntui todella nololta itkeä vieraan ihmisen edessä, mutta kun avasin salaisen arkkuni en voinut enää itkulle mitään. Lopuksi tuntui helpottavalta. Psykologi kertoi minulle, kuinka jotkut ihmiset ovat vaan herkempiä omille ajatuksilleen ja alkavat pitää niitä totena, lopuksi lietsoen itsensä totaaliseen paniikkiin. Minun kohtaukseni olivat kuitenkin sen verran lieviä ja sain puhuttua itse itseni niistä yli, etten lekurin mielestä tarvinnut lääkitystä. Osana häiriön laukeamista hän piti, huonoja elämäntapojani; tuolloin lievä ylipaino, tupakointi ja opiskeluajan runsas juominen. Muutaman käynnin jälkeen kohtaukset lievenivät, osasin "puhua" itseni niistä yli hyvinkin nopeasti ja lopuksi loppuivat kokonaan.Nykyään tunnistan alkuoireet hyvin nopeasti ja ymmärrän, että jotain on tehtävä. Oireet alkavat fyysisinä ja ihan pieninä. Särkee niskaa ja hartoita, ajatukset puuroutuvat, naama ja kädet puutuvat. Tätä voi kestää todella useieta päiviä, viikkoja, kuukausia ennenkuin kohtaus iskee todella päälle.
Todellakin haluan pitää terveydestäni nyt huolta, syömällä hyvin ja liikkumalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti