Day 49

Töissä tässä naputtelen ja hemmetin suklaakonvehdit huutelee mun nimeä tuolla keittiössä!

Tänä aamuna hilpasin ekaa kertaa aamulenkille koiran kanssa. Tänä aamuna jouduinkin etsimään uutta vaihtoehtolenkkiä. Normaalilla aamulenkillä käppäilen yhden peltotien läpi, mutta näiden sateiden jälkeen ei huvittanu mennä sinne mutaan rämpimään. Tällä uudella reitillä meni aikaa 40min, eli ihan sopiva aamulenkki, mutta taidan etsiä vielä toisia vaihtoehtoja joihin menis lähemmäs tunti. Tällä reitillä bonuksena se, että on uutta kävelytietä ja sinne on tulossa valot :) Ei tarviis enää ihan pilkkopimeessä hortoilla otsalampun valossa.

Ärsyttää sateet ja kellojen siirtäminen. Eilenkin oli tosi hauskaa mennä tallille pimeään ja sateeseen. Jos sitä pirun kelloa ei tarviis siirtää niin ehtis huomattavasti paremmin valosalla menemään.. murr... Mä haluun valoa ennemmin iltapäivällä, kuin aamulla! Tulis jo lunta...

Day 47

Vaa'akani oli tänä aamuna hieman outo. Laitoin sen lattialle ja siihen tuli ihan itsekseen 1,4kg. Painoin sen uudestaan päälle ja taas sama. Neljännellä kerralla vasta suostui näyttämään nollaa. Aamupaino tänään 80,8kg, eli 200g pudotusta viime viikosta. En kyllä tiedä miten luottavaisesti uskallan vaakaani suhtautua, kun tuommoisia temppuja tekee..

Tänään menen pitkästä aikaa bodypumppiin ystäväni kanssa. Katsotaan miten akan käy!

Day 46

Toka viikko liikuntahaastetta takana ja tälläkin viikolla on tullu liikuttua 6,8h vaikka onkin tuntunut siltä, että oon vaan pakoillu liikuntaa peiton alla, koska sataa. Ah mikä ihana tekosyy!

Eilen mulla oli kunnon vieroitusoireet. Ekaa kertaa tän elämäntapamuutoksen aikana mulla oli oikeesti päivä, jona vedin ihan minimihiilareilla. Illalla oli ihan oksettava olo ja huippas. Aamulla oli kuitenkin ihan normi fiilis.

Tänään kokeilin aamupalaksi Tintin blogista bongaamiani brodelettuja. Oli ihan tosi hyviä, avokkikin kehui, vaikka eka kattokin kummissaan, et mitä ihmettä teen, kun kunnon lettuihin kuuluu jauhoo ja maitoo :P Tallil käynnin jälkeen mentiin ravinteliin syömään ja söin pippuripihvin, sen kaverina oli "röstiperunaa", vaikka musta se vaikutti enemmänkin kermaperunakakulta. Lenkin jälkeen vetäsin banaanin ja illaksi lupasin  vääntää pizzaa.

Odotan huomiselta punnitukselta pudotusta, on jotenkin kevyempi olo :)

Day 43

Tällä viikolla oon ollu tosi surkea laiskimus aamulenkkien ja tallilla käymisen suhteen. Tiistaina kävin huitasemassa aamulenkin ja tallilla, muuten oonkin ollu sadetta paossa peiton alla. Eilen en viittiny lähteä enää töistä päästyäni 18.30 tallille pimeään hortoilemaan. Laiska hevosen ja koiran omistaja, onneksi tiedän, että hevonen hoidetaan hyvin vaikka en tallille ehtiskään. Tänäänkin tuntuu tulevan vettä, kuin Esterin peräpäästä, mutta pakko mennä liikuttamaan hevonen.

Tänään revin itseni aamulla puntille. 6.40 olin siellä jo juoksumatolla veryttelemässä. Yleensä lämmittelen 5-10min juoksumatolla juosten ja kävellen, pyörittelen siinä samalla hartioita, että kiertäis veri silläkin osastolla paremmin. Punttia teen EFBW (Extra fat burning workout) ohjelmalla, nopea ohjelma, jolla ei tarvii kökkiä salilla montaa tuntia. Liikkeet tehdää ns. jättiläissarjana eli kaikki liikkeet putkeen, jokaista liikettä 20 toistoa ja sitten uusi kierros, yhteensä 3 kierrosta. Tänkin ohjeen oon säilöny Jutan superdieetti jaksolta. Mä tykkään tästä reenistä paljon!

Tää olikin nyt sitten eka punttiskäynti piiitkiiin aikoihin, tavoitteena ottaa tää nyt ohjelmaan niin, että 1-2 x viikossa puntti tai sitten ryhmäliikunta toisena. Voihan se olla et kun taas innostun puntista, niin en jaksa muualla käydäkkään. Puntti sopii kyllä mun aikatauluihin parhaiten, voi mennä, kun haluaa ja ehtii. Mähän oikeestaan ehdinkin vaan aamuisin ja aamu onkin paras aika reenata, saa huiskia ihan miten haluaa.

Puntin jälkeen kävin vielä 12min solariumissa. Saliltani löytyy myös infrapunasauna, jossa halusin käydä, mutta aamusin ei siihen oo aikaa. Vois yrittää joskus viikonloppuna käydä siellä reenin jälkeen.

Day 41

Diidii diidii diidii diidii diidii... (tämän on tarkoitus olla jännitys musiikkia :P) Mun ei siis pitäis kattoa mitään kauhua eikä jännitystä tai muutakaan sontaa, jossa on jotain pelottavia örrimörrejä. No sunnuntaina sitten katoin... Aamulenkillä menin tänään ihan kauhusta kankeena, kun mietin metsästä hyökkääviä otuksia. Jännitystä lisää tietysti pelkkä otsalamppu valona. Tulee ainakin pidettyä rivakkaa tahtia yllä, kun haluaa äkkiä kotiin. Ärsyttävintä koiran kanssa näissä aamulenkeissä on se, että sen pitää saada jäädä aina nuuhkuttelemaan kaikkea ja minä roikun hihnassa, että mennään jo, kun pelopelopelottaa. Toisaalta se ärsytää myös päivisinkin, vaikea pitää yllä reipasta tahtia, kun toinen haluaa jäädä nuuhkimaan. Metsässä voin pitää koiraa irti ja yhdellä läheisellä peltotiellä, muuten en uskalla irti pitää. Tää mun jässikkä lähtee muuten jokaisen näkemänsä ihmisen tai koiran luo ja sulkee korvansa käskyiltä kokonaan. Mitä tästä siis opimme? Ei kannata ottaa urosta lenkkikoiraksi ja kannattaa myös kouluttaa se kunnolla ;)

Eilen kävin vihdoista viimein hakemassa uuden avaimen kuntosalille. Puntilla en oo käyny monen kuukauteen osakseen siksi, että siellä on vaihtunu aivaimet, enkä oo muistanu/kerenny käydä hakemassa uutta avainta. Nyt kun sitten kerrankin osuin sinne ryhmäliikunta-aikaan, niin kävin kokeilemassa kahvakuulaa. Tunti oli vaan 30min ja aika lepsu verrattuna aikaisempiin kahvakuulatunteihin, joissa oon käyny muualla. Nyt en voi enää käyttää salille lähdön tekosyynä sitä, että ei oo avainta ja torstaina pitäs sit lähtä aamupuntille pitkästä aikaa. Aamusin puntilla käynti on parasta (paitsi herääminen), koska silloin siellä ei oo ketää  muita nojailemassa laitteisiin ja saa ite huudattaa mitä musaa tahtoo.

Day 40

Liikuntahaaste lähti hyvin käyntiin, muuten viikko ei sit niin hyvin mennytkään. Muutama suklaa tuli taas töissä syötyä ja viikonloppuna pelattiin kaverin kanssa korttia ja juotiin siideriä. Tämän lisäksi meiltä katkes sähköt, joten oli ihan pakko tilata pizzaa... En voi kyllä millään tasolla sanoa olevani ylpeä viime viikosta. Mihin on kadonnu se Kara, joka aina aikaisemmin sanoi, että " Mikä ihme niissä ihmisissä on, kun ei ees paria viikkoa pysty olemaan syömättä herkkuja?" Tais osuu pilkka omaan nilkkaan tytöllä nytte!

Aamupaino oli tänään 81kg, joten pudotusta on kyllä tullu kaikesta huolimatta. Tiedättekö mikä oli mun läskiporsaan ajatus vaa´alla tänä aamuna? "Ihan hyvinhän sitä voi syödä paskemmin, kun paino näyttää siltä pudonneen..." No karistin tän aatoksen aika äkkiä päästäni. Aikamoinen aivopieru.

Ekan haasteviikon liikunnat:

- Ratsastus x 3
- Pitkä lenkki koiran kanssa x 3
- Kahvakuula x 1
- Kotijumppa x 1
   = 8 treeniä ja 7h.

Day 37

Tänä aamuna ei oikein lenkkeily maistunu, kun vettä tuli saavista kaataen. Päätin jäädä pötkölleen vielä vähäksi aikaa ja käydä vaan lyhyen aamulenkin. Toivottavasti ip:llä sade hellittää ja pääsen ratsastamaan.

Päätin tehdä tämmöisen pienen kuvakollaasin itsestäni duunivaatteissa, voi sitten tarkastastella muutaman kuukauden päästä miten on ilme muuttunu ja miten vaatteet istuu, mitä uutta oon saanu hankittua ja mitkä vanhat vaatteet oon saanu takas käyttöön.

Näissä kuvissa mä näytän musta hoikemmalta, kuin oikeesti olen, mutta varmaan kuvakulma hämää. Laatukin on aika paska, kun kännykän kamera, ei ilman salamaa ota hyvää kuvaa huonolla valaistuksella.

 

 

Lemppari mekko ja jakku

Tässä kuva miten 40 koon H&M kauluspaita istuu nyt. Tää paita oli mulle löysä viime syksynä, ainoastaan rintojen kohdalta oli sopiva niin ettei kinnaa ja jää nappien väliin rakoa.

Day 36

Tämä aamuna herätyskello piippasi klo: 5.45. Tästä starttailinkin auton ja hain työkaverin matkalta kahvakuulaan. 45min rääkki jonka jälkeen jalat tutisivatkin huolella. Hyppynarulla hyppimistä, kyykkyjä, heiluria, punnerruksia, lankkua, muokattua supermiestä, mittarimatoa ja muita mystisiä hyppyjä. Hiki virtas ja sai kunnon herätyksen!

Tämä slogani sai mut tänään vähän miettimään. Miksi helvetissä oon päästäny kerta toisensa jälkeen tähän kuntoon? Tällä kertaa pahempaan, kuin oon koskaan itseni päästänyt. Oon ollu hoikka, terve, hyvässä kunnossa fyysisesti sekä henkisesti. Mikä on saanu mut aina luovuttamaan? Joka kerta lipsahtamisen jälkeen oon päättänyt, että tää kerta on se viimeinen... No ei oo ollu ei! Oisko se sitä tällä kertaa? En lupaa itselleni mitään, mutta yritetään!

Day 35

Tää viikko onkin sit pötkähtänyt eteenpäin liikuntahaasteella. N. tunnin aamulenkki on tullu heitettyä eilen ja tänään koiruuden kanssa sekä oon tehny kotijumppaa ja ratsastanu. Ratsastustahan mulle ei nyt just tälle hetkellä ihan kamalasti tule, kun hevosen koulutukseen kuuluu tällä hetkellä paljon juoksutusta. Huomenna aloitan päivän kahvakuulatunnilla. Kaikkia koiralenkkejä en tosiaan merkkaile ylös, mutta pidemmät lenkit kyllä. Aamulenkit ei enää tunnu yhtään pahalle, taisin jo aikaisemminkin kirjoitella, et kylhän sitä väsyttäs, mut jotenkin sitä lähtee vaan. Kai se asia, että 21 päivässä asiasta tulee tapa, pitää jossain määrin kutinsa :)

Tällä hetkellä mun ahdistusta lisää aivan todella surkea rahatilanne. Oon koko kesän ja syksyn tehny ihan aliarvosta tulosta töissä ja se näin provikkapalkkasella tuntuu taloudessa! Laskujen jälkeen ei juurikaan tässä kuussa jääny rahaa ja pitäs viel yrittää saada terveellistä ruokaa kaupasta. Laihdutus ja stressi ei oo hyvä yhdistelmä. Toivon et pääsisin taas jaloilleni töissä, jos hommat ei parane, niin joudun miettimään hevosen myyntiä tai duunipaikan vaihtoa. Mä tykkään mun työstä ja hevonen on tärkeä, niin en millään haluis luopua kummastakaan. Työllistyminenkään täällä meidän alueella ei tosiaan oo helppoa, tarjolla on lähinnä siivousta ja sairaanhoitajan hommaa. Kaipa tää tästä, kun jaksaa yrittää edes, eikä heitä pyyhettä kehään.

Day 33

Aamupaino 81,4kg.

-1,4kg aloituksesta ja olen opetellut tätä uutta elämää kuukauden. Ensimmäiset 2 viikkoa meni syömisten kanssa hyvin, mutta viikonloppuna tuli törpöteltyä. Tästä seuraavat kaksi viikkoa olenkin salasyönyt töissä konvehteja ja jättänyt aterioita välistä. Luisunut siis samaan vanhaan paskaan.

Jos olisin ollut kunnolla niin olisin varmasti pudottanut ekalla viikolla 2kg ja siitä loput viikot ainakin sen turvallisen ja järkevän 0.5kg viikossa. Nyt olis paino jo kivasti seiskalla alkava.

Positiivista tässä nyt kuitenkin on se, etten ole saanut ahmimiskohtauksia (jos nyt yletöntä märää konvehteja päivässä ei lasketa) ja että paino on kuitenkin pysynyt alempana :)

Tänään alkaa liikuntahaaste. Kirjoitin väärin aikaisemmin, siis haaste on liikkua kuukauden aikana 24h tai 6h viikossa. Periaatteessa helppo nakki, mullehan tulee aamulenkeistä ja ratsastuksista toi helposti täyteen, mutta haluaisin nyt lisätä sitä muuta liikuntaa myös. 2h aamulenkkejen ja ridasuten lisäksi olis tarkotus tehdä, joko ryhmäliikuntaa, kotijumppaa tai punttia. Tänään aloitan Jutan tekemällä kotijumppa ohjeella, joka tuli tutuksi, kun oli superdietillä.

Toivon kovasti, että kompuroinin jälkeen tämä uusi intoni nyt jaksaisi jatkua ja tämän viikon pöhötyksen sulattelun ja neisteiden poistumisen jälkeen paino olis 80kg.

Day 30

Päätin aloittaa Manna Masun blogista innostuneena 6 viikon tsemppauksen liikuntaan. Tein ittelleni uudet tunnarit bloginimella HeiaHeiaan ja siellä sitten treeniä seurailen ja saa muutkin seurailla. Nimimerkkinä siellä Kara S. Yritän saada treenit näkymään jotenkin täällä.

Huomenna olis estevalmennus tammuskan kanssa, saa nähä miten menee ja joudunko ilmoittautumaan ekoihin estekisoihin jotka ois lokakuun lopulla :D Jaiks!

Day 29

Sokeririippuvuus, ahmimishäiriö (BED), syömishäiriö...

Kamalia sanoja. Pelottavia sanoja. Hävettäviä sanoja. Toivottomia sanoja.

Ovatko nämä kuitenkin vain keksittyjä syitä selitellä omaa lihavuutta, laiskuuttaja ja huonoa itsekuria?

Day 28

Ratsastus ja hevoset.

Yksi mun tavoitteista laihdutuksessa on tulla paremmaksi ratsastajaksi. Timmimpi kroppa = parempi kehon hallinta. Lisäksi tietysti myös esteettisyys, kuka nyt haluaa katsoa lyllyvää selluliittisäkkiä hyppimässä hevosen selässä? Kylhän se hevonenkin tietysti säästyy, kun selässä  on 20kg vähemmän painoa. 

Hevoset on kuuluneet mun elämään ihan pennusta saakka. 8-vuotiaana muutettiin vanhempieni kanssa uudelle paikkakunnalla ihan hevostallin viereen ja sieltä se harrastus sai sitten alkunsa. Kävin kerran viikossa ratsastustunneilla ja hoitelin tallin hevosia päivittäin. Jossain vaiheessa meidän perheen rahatilanne oli sen verran tiukka, että jouduin lopettamaan ratsastustunnit. No minä tyttö etsin sitten ilmaisen tavan harrastaa hevosia ja löysin itselleni hoitohevosen. Koko yläasteikäni hoidin alue-ja kansallisen tason estehevosia. Hevoset pitivät hyvin pois pahan teosta ja pääsin mukaan kisoihin, opin ratsastamaan paremmin ja sain todella hyvää hoitokokemusta. 

Peruskoulun jälkeen lähdin opiskelemaan hevosenhoitajaksi. 3 vuotta amiksessa meni rällätessä ja jos nyt saisin päättää niin olis sitä ehkä voinu valita järkevämmänkin alan... Amiksen aikana pääsin työharjoitteluihin ulkomaille ja sieltä tulikin hyvää työkokemusta. Amiksen jälkeen lähdin heti ulkomaille töihin ja sieltä palasin, kun piti astella armeijan harmaisiin.

Armeijan jälkeen mulle tuli pitkä tauko, enkä juuri hevostellut ollenkaan. Jossain vaiheessa pidin vuokrahevosta, mutta sekin jäi, kun aloitin amk:n. Ammattikorkean jälkeen aloin taas ratsastamaan aktiivisemmin, minulla oli vuokrahevonen ja kävin ratsastamassa paljon tuttavien hevosia. 1,5v sitten minulle tarjottiin nykyistä hevostani.

Hevoseni on 10v, Eestin urheiluhevonen. Oikein kipakka, paljon mielipiteitä omaava ja mieltään myöskin osoittava tamma. Hänen kanssaan nyt valmentaudutaan ja yritetään päästä kisaamaankin jossain vaiheessa. Tammani on sorttia perinteinen virosta tuotu hevonen. Opettu nopeasti kulkemaan kaula kaarella ja kaikki muut asiat jätetty unholaan. Ystäväni jolta tamman ostin, ehti viemään sitä vähän eteenpäin, mutta se jäi kuitenkin loukkaantumisen vuoksi seisomaan puoleksi vuodeksi.  Tämän jälkeen hevonen tulikin minulle ja pikkuhiljaa opetellaan enemmän ja enemmän. 

Nyt me ollaan tamman kanssa yhdessä laihdutuskuurilla, kun kesävattaa on hieman kertynyt. Tää munkin laihdutus olis vaan paljon helpompaa, kun joku annostelis aina ruuat valmiiksi, eikä olis muita ruokailu mahdollisuuksia ;) 

Day 26

Tänä aamuna olis ollu punnituspäivä. En menny kuitenkaan vaa'alle, kun menkat alkoivat. En halunnu pahaa mieltä turvotuksesta tai viime viikon salasyöpöttelystä. Nyt pitäis sitten pysytellä tiukkana. Ei saa antaa itselleen syytä mässäillä ihan vaan siksi, että menkat, keljuttaa ja koskee.

Tänä aamuna kun tujottelin itseäni peilistä juolahti mieleen seuraava asia; kehonkuva. Musta mä näytän peilistä ihan kauniilta ja normaalipainoiselta. Vaatteet, vaaka ja valokuvat kertovat sen karmean totuuden. Miten se omakuva voikin vääristyä niin kamalasti? Osakseen on varmasti syynä se, että katsoo itseään joka päivä. Ei huomaa, kuinka ne kilot vaan kertyvät ja kertyvät, silmä tottuu.

Blogillani on 5 lukiaa :D Hauska huomata, et joku näitä mun aatoksia käy täällä kyttäilemässä!

Day 24

Salassa syöminen.

Niin kauan kuin muistan olen syönyt salaa. Hiippaillut iltasella keittiöön, kun muut nukkuvat ja mutustellut keksejä. Syönyt koulusta tullessani välipalaksi monta leipää tai hampparia. Sama on jatkunut aikuisiällä, kun opiskeluaikaiset kämppikset eivät olleet paikalla, mässäilin ja jos omat ruuat loppuivat kesken, söin heidänkin ruokiaan. Silloin kun avopuolisoni nukkuu tai ei ole kotona, hain kaupasta ison määrän mässäiltävää tai söin puolikkaan pussin ruispaloja. Söin siis ihan mitä vaan mitä saatavilla oli, se mitä söin ei ollut merkityksellistä vaan jotain piti syödä. 

Miksi nyt kirjoitan tästä? Olen syönyt tällä viikolla salaa töissä. Olen "salakuljettanut" keksejä huoneeseeni ja syönyt konvehtikipon pöydältäni tyhjäksi pari kertaa. Pääni sanoo ei ja joo. En pysty hillitsemään itseäni. Pitääkö mun lopettaa työni, jotta pääsen pois tästä kierteestä? Ehkä nyt aluksi kuitenkin vien sen konvehtiastian pois huoneestani, sanoi pomo mitä tahansa. 

Itkettää.  Olen pitänyt tätä blogia nyt 24 päivää ja 24 päivää olen opetellut elämänmuutosta. Lyhyt aika, tiedän. Mä haluan pärjätä paremmin ja se aiheuttaa toivottomuutta.

Day 20

Rapujuhlat oli ja meni, mutta minä tyttö jatkoin vielä mässäilyä sunnuntaina ja maanantaina. Juhlissa kieltäydyin kaikista herkuista, mutta sunnuntaina krapulamässäilin ja jatkoin sitä vielä eilenkin. Mitään älyttömiä ahmimiskohtauksia en saanut, koska vatsani täyttyi aika helposti, mutta kuitenkin tuli syötyä sellaisia ruokia jotaka on todella NO NO! Aamupaino oli eilen 72,7kg, eli turvotusta tuli 1,4kg ryypiskelustä ja mässäilystä. Nyt siis nenänvalkaisu alkaa tosissaan. Viinakset aiheuttaa vaan kontrollin menetystä!

Tänä aamuna olin taas ruodussa. Aamulenkki ja puuroa raejuustolla aamupalaksi. Vaatteita valitessani sain aivan totaalisen toivottomuus kohtauksen ja huusin itelleni vaatehuoneessa "Vitun läski oliko pakko päästää ittes tähän kuntoon, kun mitkään työvaatteet ei mahdu päälle!" Jouduin lähtemään duuniin liian pienessä paidassa, jakulla saa onneks vähän hämättyä. Toivottomuuskohtaus johtui oikestaan sitä, että mulla ei ole rahaa, eikä haluja ostaa isoja kokoja enää. Olis mukava käyttää töissä eri vaatteita, mutta yhdetkään mun suorista huosuista ei mahdu jalkaan, 2kpl 44 kokosia kauluspaitoja on ainoot mitkä menee päälle ja yksi kotelomekko. Housuina oon sit käyttäny tavallisia mustia pillejä housuja. Jakut nyt  onneksi menee päälle, mut ei niitä voi kiinni pitää.  Tänä aamuna kaikki olikin sit likaisina näistä päälle menevistä vaatteista... Vituttaa oma tyhmyys ja läskeys!