Day 36

Tämä aamuna herätyskello piippasi klo: 5.45. Tästä starttailinkin auton ja hain työkaverin matkalta kahvakuulaan. 45min rääkki jonka jälkeen jalat tutisivatkin huolella. Hyppynarulla hyppimistä, kyykkyjä, heiluria, punnerruksia, lankkua, muokattua supermiestä, mittarimatoa ja muita mystisiä hyppyjä. Hiki virtas ja sai kunnon herätyksen!

Tämä slogani sai mut tänään vähän miettimään. Miksi helvetissä oon päästäny kerta toisensa jälkeen tähän kuntoon? Tällä kertaa pahempaan, kuin oon koskaan itseni päästänyt. Oon ollu hoikka, terve, hyvässä kunnossa fyysisesti sekä henkisesti. Mikä on saanu mut aina luovuttamaan? Joka kerta lipsahtamisen jälkeen oon päättänyt, että tää kerta on se viimeinen... No ei oo ollu ei! Oisko se sitä tällä kertaa? En lupaa itselleni mitään, mutta yritetään!