Diidii diidii diidii diidii diidii... (tämän on tarkoitus olla jännitys musiikkia :P) Mun ei siis pitäis kattoa mitään kauhua eikä jännitystä tai muutakaan sontaa, jossa on jotain pelottavia örrimörrejä. No sunnuntaina sitten katoin... Aamulenkillä menin tänään ihan kauhusta kankeena, kun mietin metsästä hyökkääviä otuksia. Jännitystä lisää tietysti pelkkä otsalamppu valona. Tulee ainakin pidettyä rivakkaa tahtia yllä, kun haluaa äkkiä kotiin. Ärsyttävintä koiran kanssa näissä aamulenkeissä on se, että sen pitää saada jäädä aina nuuhkuttelemaan kaikkea ja minä roikun hihnassa, että mennään jo, kun pelopelopelottaa. Toisaalta se ärsytää myös päivisinkin, vaikea pitää yllä reipasta tahtia, kun toinen haluaa jäädä nuuhkimaan. Metsässä voin pitää koiraa irti ja yhdellä läheisellä peltotiellä, muuten en uskalla irti pitää. Tää mun jässikkä lähtee muuten jokaisen näkemänsä ihmisen tai koiran luo ja sulkee korvansa käskyiltä kokonaan. Mitä tästä siis opimme? Ei kannata ottaa urosta lenkkikoiraksi ja kannattaa myös kouluttaa se kunnolla ;)
Eilen kävin vihdoista viimein hakemassa uuden avaimen kuntosalille. Puntilla en oo käyny monen kuukauteen osakseen siksi, että siellä on vaihtunu aivaimet, enkä oo muistanu/kerenny käydä hakemassa uutta avainta. Nyt kun sitten kerrankin osuin sinne ryhmäliikunta-aikaan, niin kävin kokeilemassa kahvakuulaa. Tunti oli vaan 30min ja aika lepsu verrattuna aikaisempiin kahvakuulatunteihin, joissa oon käyny muualla. Nyt en voi enää käyttää salille lähdön tekosyynä sitä, että ei oo avainta ja torstaina pitäs sit lähtä aamupuntille pitkästä aikaa. Aamusin puntilla käynti on parasta (paitsi herääminen), koska silloin siellä ei oo ketää muita nojailemassa laitteisiin ja saa ite huudattaa mitä musaa tahtoo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti